Saunakalliosta kuninkaaksi - Teijo Lindström Cherifestin tanssi-illassa

Teijo Lindström

”Seuraavaksi esiintyvät tangokuninkaalliset”, yleisölle kuulutettiin. Bändi alkoi soittaa. Tangokuningas Teijo Lindström ja hänen kuningattarensa Aino Niemi odottivat esiintymisvuoroaan oven takana terassilla. ”Ehdin jo avata oven, kun kuningattareni huudahti: ”Iik, älä avaa vielä”, Lindström muistaa.


Kolme vuotta sitten kruunattu tangokuningas, järvenpääläislähtöinen Teijo Lindström kertoi hauskaa hetkeä kuninkaallisten kiertueelta, kun Aino Niemen piikkikorko oli juuttunut terassilaudoituksen väliin.
”Saimme kuningattaren kengän nopeahkosti ehjänä irti ja ehdimme mukaan toiseen säkeistöön”, Lindström naurahtaa.


Tangoa vai oopperaa?


Media sovitteli Lindströmin päähän tangokuninkaan kruunua jo 13 vuotta aiemmin. Hän oli laulanut itsensä tangofinaaliin ja miestä pidettiin ennakkosuosikkina. Finaalikappalekin oli jo arvottu: Taivas Salamoi.
Samana kesänä Lindströmiä odotettiin myös Savonlinnan oopperajuhlilla, sillä hän oli laulanut itsensä Timo Mustakallio -laulukilpailun finaaliin. Iltapäivälehdet huusivat otsikoillaan: ”Tangoa vai oopperaa?” Lindström valitsi oopperan tai oikeastaan klassisen musiikin, eikä saapunut Seinäjoen finaaliestradille ollenkaan.
”Innostuin teini-iässä klassisesta musiikista ja tähtäsin oopperalaulajaksi, vaikka viihdemusiikkikin oli seurannut siinä jatkuvasti mukana.”
Kun Lindström palasi tangoareenalle ja lauloi itsensä uudelleen finaaliin, oli lavalla revanssihenkeä. ”Sain finaalissa laulettavakseni saman kappaleen, jonka jätin vuonna 2004 laulamatta.”


Isoja tunteita


Tangossa ja oopperassa on jotain samaa. ”Molemmissa on isoja tunteita, intohimoa ja ne sopivat hyvin yhteen laulajalle, joilla on palkeita laulaa.” Tangoa ja oopperaa kuitenkin esitetään hyvin erilaisissa paikoissa ja niiden yleisökin poikkeaa toisistaan. Klassisen musiikin konserteissa ihmiset istuvat paikallaan ja kuuntelevat jokaisen yksityiskohdan, kun tansseissa ollaan koko ajan liikkeessä ja otetaan rennommin. ”Kun sain kruunun päähäni, mietin, miten minut otetaan tanssipaikoilla vastaan?”
Jännitys oli turhaa, sillä Lindström koki päässeensä nopeasti tanssiväen välittävään tunnelmaan. ”Minut otettiin hyvin vastaan ja ihmiset tulivat kertomaan minulle tarinoitaan. Minulla on faniporukka, jota on kiva nähdä. He kiertävät perässäni missä keikkailenkin.”


Lähellä yleisöä


Lindströmille oli uutta, että keikan jälkeen ihmiset uskaltautuvat juttusille. ”Oikeastaan minusta tuntuu, että he olettavat, että olen keikan jälkeen käytettävissä. Siinä menee jutellessa joskus puolitoistakin tuntia.”
Tanssikeikalla Lindström on lähellä yleisöään ja tilanne on intiimimpi kuin konserttisalissa. ”Näen ihmisten ilmeitä ja voin aistia, kun he viihtyvät, se on minulle isoin asia mitä tästä saan.” Jos joku laulu ei kerää tanssijoita lavalle, se tiputetaan pois setistä aika nopeasti.


Viisi biisiäni


Lindström saa tehtäväkseen kertoa viisi suosikkibiisiä omasta setistään, luettelo huokailuineen valmistuu nopeasti. Ensin ei-tangot. ”Sua Rakastan on Katri-Helenan kappale. Häntä fanitin jo nuorena, kun ikäiseni tytöt kuuntelivat Madonnaa ja pojat rockia.
Pelkää En on taas omalta levyltäni, se on menevämpi kappale, jonka esitän usein keikan lopussa.
Palaa Luoksein Mun -lattaria on myös ihana vetää. En ota sitä kuitenkaan jokaiselle keikalle, ettei se kulu.”
Lindström on sitä mieltä, että kuninkaana hän saa nimetä viiden kappaleen listalle kaksi tangoa. ”Elämäni Nainen tunnetaan myös Anja-tangona. Yleensä tangot ovat tumman sävyisiä, täynnä kaipausta ja kaihoa. Tämä on yksi positiivisista, iloisista ja valoisista tangoista. Säveltäjä sävelsi sen vaimolleen.
Hiekkaa-tango tuo minulle kylmät väreet, se on alun perin italialainen.”
Lindström ei osaa valita mikä musiikki on mieluisinta esittää. Tanssilavoillakin skaala on laaja: lattareista rockiin. Tangoja tanssikeikalle mahtuu ehkä kuusi kappaletta, mutta niissä on sitä jotain.
”Olen aina ajatellut, että kun pääsen laulamaan kunnon tangon, niin sytyn eloon. Se on niin kokonaisvaltaista. Ja etenkin argentiinalainen tango on niin polttavaa ja intohimoa tihkuvaa.”


Laulaja pienestä pitäen


Lindström on kiertänyt viimeiset kolme vuotta erilaisia tanssipaikkoja, eikä hän ole tehnyt koskaan muuta työtä kuin laulanut. Se on ollut hänelle hyvin luontaista pikkupojasta asti. Ensimmäisen laulukilpailutuomariston hän vakuutti 7-vuotiaana laulamalla Pii Pii Pikkuinen Lintu. Sillä tuli voitto ja kultainen lusikka järvenpääläisen Saunakallion ala-asteen kulttuurikilpailussa. ”Voitin sen kilpailun neljä kertaa peräkkäin, ja ne kultaiset lusikat ovat minulle edelleenkin rakas muisto.” Lindström lähettääkin terveisiä silloiselle opettajalleen Pia Uroselle. ”En tarpeeksi osaa painottaa hänen rooliaan siinä, että saan nyt tehdä tätä työtä. Olen hänelle kiitollinen.” Uronen kannusti Lindströmiä, otti asian tämän vanhempien kanssa puheeksi ja opetti hänelle pianonsoittoa niin kauan, kun hänelle aukesivat musiikkiopiston ovet.


Minkä asian haluaisit ottaa puheeksi?


”Oho, tällaiseen kysymykseen en olekaan ennen päässyt vastaamaan.” Vastaus tulee silti kuin apteekin hyllyltä. Lindström on käynyt läpi uransa palvelutaloissa esiintymässä ja tavannut niissä vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa. ”Hoitajat ovat kertoneet, että jotkut vanhuksista eivät ole puhuneet vuosikausiin, mutta aloitettuani laulun, he alkavatkin laulaa mukana. Silloin tunnen tekeväni jotain merkityksellistä. Ne ovat hetkiä, joita en vaihtaisi pois. Pidetään omaisistamme ja yksinäisistä huolta.”  


Teijo Lindström esiintyy Cherifestin Perinteisessä Tanssi-illassa 28.8.2020.

Tapahtuma järjestetään Männistön tanssilava-alueella, Tuusulan Kellokoskella.



Hanki Cherifest-lippusi Ticketmasterista!


Teksti Marko Partanen